Okei, eli tälläkertaa osa saattaa olla aika pitkä. Johtuen siis aloituksesta .. :---D, jonka halusin välttämättä laittaa, koska näin sen eteen aika "paljon" vaivaa. Sain tämän juuri ja juuri ennen matkaa tehtyä. Kolmas osa ilmestyy ehkä ensi kuun puolessavälessä , koska lähden nyt pariksi viikoksi Kanarialle. Pieniä extroja on kuitenkin luvassa ennen sitä ;--) Noh, en jaksa tässä enempää selitellä. 

-Pineapple Thief - My debt to you 

 Taxi hurautti sairaalan etupihalle. Lora työns mua pyörätuolissa eteenpäin kohti sairaalan vastaanottoa, mun oli aika tulla synnyttämään. Lora Rencee, oli mun vanha koulukaveri lukiosta. Se autto mua koko mun loppurauskauden ajan ja lupas olla mun tukena synnytyksessä. Meistä oli tullu hyvät ystävät sen pitkän yheksän kuukauden aikana, minkä mä olin odottanu vauvaa ..

-Anteeksi, Ilmottaisin Daniela Britannyn sisään, hän on tulossa synnyttämään. Lora hymyili.

-Jaahas, tuossa noin, ja tämä oli siis esikoisenne? Hoitaja kysyi.

-Huoh, joo. Vastasin.

-Täällä lukee, että laskettu aika on vasta viikon päästä.  Hoitaja totesi välinpitämättömästi.

-Danielalla on ollut kovat supistukset jo eilisillasta asti, jos voisitte mitenkään päästää hänet sisään?! Lora ärähti.

-Hmm, hyvä on. Huone numero 6, Herra Bottom on siellä jo valmiina. Menkää klinikan puolelle, sieltä löydätte synnytyshuoneet .. Hoitaja opasti. 

-Se on tämä ovi .. 

Klinikka .. 

Huone numero 6 ... 

Lora avasi oven. -Hauska tutustua, olen synnytyslääkäri Charl Bottom. Ruskeahiuksinen mies esittäytyi. -Daniela Britanny, yritin hymyillä kivuista huolimatta.

-Voit mennä vaihtamaan synnytysvaatteet, Käy sen jälkeen tuonne sängylle, Bettina hoitaa loput.

-Kiitos, hymyilin.

----------------------------------------------------------------------------------------

-Täällähän sitä ollaan jo valmiina, Synnytyslääkäri hymyili. 

-Synnytys käynnistyy hyvää vauhtia, Äidin pitäisi vaan ponnistaa enemmän, hoitaja sanoi.

-Hyvä, voit ponnistaa kovemmin .. 

-Vauvan tulo etenee hyvää vauhtia, ponnista vielä .. 

...........................................................

-Yääääähhh! kuulin kovaa huutoa, sen jälkeen kaikki pimeni.

..........................................................................................................................................

Aamulla .. 

Sairaalan pihalta kaikui vaimea ambulanssin sireenin ääni ..

 Pitelin käsivarsillani tervettä tyttövauvaa..

Ramona oli iloinen ja kiltti lapsi. Hän muisutti ihon-ja hiustenväriltään isäänsä, mutta oli luonteeltaan kuin Äitinsä. Mä olin niin onnellinen .. 

......................................................................................................................................

Kolme kuukautta myöhemmin .. 

Kesä oli koittanut vihdoinkin Autumvalleyyn, suihkulähteen vesi loplotti suloisesti .. 

Istuskelin usein Ramonan kanssa kaupungin keskustassa. 

Elämä tuntu hymyilevän entisestään .. , Mun porukat vuokras mulle omakotitalon kuultuaan mun olevan raskaana. Ramonalla oli paljon leluja ja tavaroita, mutta mä kuitenkin tiesin, ettei se riittäny korvaamaan oman isän hellää ja hoivaa. 

Kuitenki kaikki meni ihan hyvin, olishan ne asiat voinu huonomminki olla. Olin vaan ilonen, että Ramona oli vielä liian nuori ymmärtämään kovaa ja rankkaa elämää mitä mä olin eläny ennen sen syntymää .

Mun katse harhaili usein tiettyyn ja samaan poikaan. Se istu joka aamu taaimmaisella penkillä katsomassa tyhjyyteen. 

Välillä taas se katto mua päin .. 

-Onks toi sun vauva? Poika kysyi kummissaan. 

-Onks siin jotain ihmeellistä? tuhahdin. 

-Ei, mut etkö sä oo vähän liian  nuori äidiks? Poika kysyi.

-Oon muute Ricky, poika sanoi ja istui varovasti viereeni.

-Daniela, hymyilin. 

-Mä oon tehny elämässäni paljo virheitä ja alottanu oman elämän liia aikasi, mut mun mielestä mä en oo yhtään liian nuori asettumaan paikoilleni tän lapsen takii, selitin.

-Ymmärrän.. 

-Mä oon tehny elämässäni sen verran virheitä, että voisin kuolla niitten takii. Mä oon yrittäny parhaani mukaan päästä niistä pois, mut nyt se on enää mahotonta .. 

-Jos mä olisin jättäny tietyt asiat tekemättä, mullaki saattais olla vielä mun oma perhe jäljellä, tai olisin opiskelemassa ittelleni jotain hyvää ammattia .. 

Me juteltiin monta tuntia, kunnes mun oli aika lähtee viemään Ramona päiväunille. 

-Äidin velvollisuudet kutsuu, pitää laittaa Ramona päiväunille, naurahdin.

-Mmm, Ricky vastasi pettyneesti.

-Mut jos sä haluut, niin voin mä tarjota kahvit meillä, mä asun ihan täs lähellä .. 

-Kiitti, se ois kivaa, Ricky hymyili.

Sillon me ei vielä tiedetty, että meitä tarkkailtiin .. 

..............................................................................................................................................

-Huoh, vihdoinki se nukahti .. , manasin ja kaadoin kuppiin kahvia.

-Tää on iha sairaan siisti mesta, miten sul oli varaa tähän? Ricky kysyi.

-Äh, ei mulla ois todellakaan varaa tämmösee. Mun porukat makso tän mulle .. 

-Heh, onks ne sit jotain miljonäärejä?

-No ei ny ihan, faija on poliitikko, siks niillä oli vähä ylimäärästä rahaa. Eikä ne ois todellakaa maksanu mulle tätä jos ne ei ois tienny et olin raskaana .. 

-Mielenkiintoista, Ricky hymyili ja siemaisi kahvikupistaan.

-Hei, oli kiva käydä, mut mul on jo kiire .. , Ricky sanoi ja pesi kahvikuppinsa.

-Nytkö jo? kysyin.

-Mut hei, kiitti kahvista. Nähään vähän paremmalla ajalla.

-Mä voin vaikka soittaa sulle, Ricky hymyili.

-No, kiva ku kävit, hymyilin.

........................................................................................................................................

-Dingdong-